Varhaiskasvatuksen taideopetus – parasta ennaltaehkäisyä

Varhaiskasvatuksen taideopetus – parasta ennaltaehkäisyä

 

Varhaiskasvatus on muutoksessa. Monin paikoin mietitään, millä tavalla voidaan vaikuttaa lasten kehitykseen niin, että he saisivat parhaat eväät elämäänsä. Varhaiskasvatuksen kehittämisen keskiössä tulee aina olla lapsen hyvinvointi ja oppiminen. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöjen tulee tarjota haasteita taitojen ja tunteiden kehittymiselle, ajattelulle ja mielikuvitukselle sekä mahdollisuudet oman tekemisen ja kokemisen kautta oppimiseen.

 

Useissa tutkimuksissa on todettu, että lasten monipuolinen kulttuurikasvatus on ylivertaisen tehokas ja rakentava kasvatusmetodi. Kulttuurikasvatuksen positiivinen vaikutus näkyy lasten sosiaalisen kyvykkyyden ja keskittymiskyvyn kehittymisessä. Yhtä lailla soittamisen harrastamisella väitetään olevan mullistavia vaikutuksia luovuuden ja jopa älykkyyden kehittymiseen.

 

Tärkeintä taideaineiden opetuksessa on se, että niin soittaminen, kuin myös kirjoittaminen, piirtäminen, teatteri ja tanssi tuottavat lapsille hyvin paljon iloa. Taideaineet näyttäisivät tukevan parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että lapsista kasvaisi aikaa myöten onnellisempia ja tasapainoisempia aikuisia.

 

Helsingissäkin tulee aivotutkijoiden tutkimusten tulokset ottaa todesta. Päiväkoteja voisi merkittävästi enemmän rohkaista profiloitumaan. Valittavana voisi olla ainakin esimerkiksi taidepäiväkoteja, liikuntapäiväkoteja, Montessori päiväkoteja sekä kielipainotteisia päiväkoteja. Kaupungin omat päiväkodit voisivat tehdä yhteistyötä paikallisten taideoppilaitosten kanssa jakaen osaamista ja voimavaroja. Päiväkodeissa tulisi olla mahdollisuus osallistua kerran tai kasi kertaa viikossa musiikkiopiston tai esimerkiksi taideoppilaitoksen toimintaan, jonka vanhemmat voivat valita ja itse kustantaa.

 

Kaikissa päiväkodeissa voisi kiinnittää lisääntyvää huomiota liikuntaan. Periaatteena voisi olla ”tunti liikuntaa päivässä”, joka sisältäisi myös ulkoliikuntaa. Päiväkodeissa voisi kiertää esimerkiksi liikuntavaunu erityisvälineineen ja ohjaajineen samalla päiväkodin varsinaista henkilökuntaa kouluttaen.  Yhteistyötä taideoppilaitosten kanssa voitaisi lisätä runsaasti koskemaan myös kaikkia lapsia ja päiväkoteja. Tällainen uudenlainen ajattelu yhdistäisi voimavaroja ja osaamista niin, että kasvattajia ja lapsia opetetaan ja koulutetaan yhtä aikaa. Tavoitteena olisikin, että pidemmällä aikajänteellä taidekasvatuksen opettaminen jatkuisi päiväkodin omien, tehtävään koulutettujen kasvattajien voimin.

 

Uusien opetussuunnitelmien myötä varhaiskasvatuksen toimintaa voidaan kehittää edelleen lisäämällä myös varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistyötä. Yhteistyössä perusopetuksen opettajat voisivat käydä päiväkodeissa pitämässä joitakin valinnaisia taide- ja kulttuurituokioita. Lapsille voitaisi tarjota esimerkiksi soitinopetusta, kielenopetusta ja vaikkapa koodausta.

 

Erityisenä valinnaisen taide- ja kulttuurikasvatuksen kohderyhmänä tulisi jatkossa nähdä varhaiskasvatuksen erityislapset sekä maahanmuuttajataustaiset lapset. Varhaiskasvatuksen vuodet antavat suuren mahdollisuuden vaikuttaa myöhempään tuen tarpeeseen ja vaikuttamaan koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen lasten elämässä. Toivoa myös voisi, että tulevaisuudessa lastentarhanopettajakoulutuksessa otettaisi paremmin huomioon opiskelijoiden mahdollisuudet erikoistua kulttuuri- ja taidekasvatuksen eri muotoihin opintojensa aikana, jotta päiväkodeissa olisi kasvavassa määrin mahdollista hyödyntää kasvatushenkilöstön osaamista jokapäiväisessä arjessa.

 

Lasten kulttuuriharrastukset tarjoavat lapsille aitoja onnistumisen ja itsensä ylittämisen elämyksiä. Näin ne nostavat epävarmojen ja vetäytyvienkin lasten itsetuntoa ja parantavat samalla myös lasten esiintymiskykyä. Kun lasten kulttuuriharrastuksiin satsataan ja niitä ohjataan viisaasti, kaikki jäävät tässä ennaltaehkäisevässä työssä voittajiksi.